Vaietut arktiset sodat -sarjaa oli tekemässä koko joukko av-alan ammattilaisia. Ydintiimistä kaikki paitsi pääkuvaajat ja arkistotoimittajat löytyivät suoraan NTRNZ median palkkalistoilta. Päävastuussa sarjan sisällöistä ja visuaalisuudesta olivat tuottaja-käsikirjoittajat Teemu Hostikka ja Anna-Reeta Eksymä, joiden rooli on ollut näkyvämpi mediassa. Mutta ketkä ovat toteuttaneet Teemun ja Anna-Reetan visiot konkreettisesti?
Pääleikkaaja vastaa siitä, miltä ohjelma näyttää
Pääleikkaaja Antero Laurilalla oli vastuu siitä, miltä ohjelma näyttää, kun palaset on liimailtu paikoilleen. Anteron tehtävänä oli varmistaa, että sarjan tuottaja-käsikirjoittajien visio toteutuu leikkauspöydällä. Hän sai viedä visiota eteenpäin yhdessä sovittujen linjojen puitteissa parhaaksi näkemällään tavalla.
Tunnelmalla ja kerronnalla pitää olla yhteys kontekstiin ja kerronnan imuun sekä sujuvuuteen. Halusimme tehdä tästä eteenpäin vievää ja koukuttavaa. Välillä ratkaisuja piti vähän etsiä, ja työhön vaikutti fiilis, joka sattui itsellä olemaan.
Antero Laurila, pääleikkaaja
Leikkaajana ja materiaalikoordinaattorina toimi Ville Sandqvist. Materiaalikoordinaattorin työhän kuului kuvatun materiaalin, eli kenttätutkimuskuvausten ja studiohaastattelujen, kopiointi ja varmuuskopiointi editin aikana. Siihen kuului myös arkistovideoiden ja väritettyjen arkistokuvien sekä kartta-animaatioiden lataus ja organisointi, tietojen tallennus, oikeuksista huolehtiminen, materiaalien välittäminen sekä jaksojen versiointi ja toimittaminen tilaajille. Arkistomateriaalien käyttöoikeudet ovat maksullisia, joten Ville huolehti, että niiden hinnat pysyvät jaksoa kohden järkevissä rajoissa.
Materiaalin määrä oli hervoton. Kaikki materiaali meni minun työpöytäni läpi. Olen tyytyväinen lopputulokseen; sarja on hyvännäköinen ja poikkeaa mukavasti muista vastaavista sarjoista.
Ville Sandqvist, leikkaaja ja materiaalikoordinaattori
Vaikuttavaa visuaalisuutta animoinnilla ja värimäärittelyllä
Yksi Vaietut arktiset sodat -sarjan erottuvimmista tekijöistä on sen visuaalinen maailma. Sen olennaisia piirteitä ovat sävyt, väritetyt ja animoidut arkistokuvat sekä pysäyttävä alkutunnus. Näistä on ollut suurelta osin vastuussa Iikka Kinnunen, joka väritti ja restauroi noin kuusisataa arkistokuvaa tekoälyn avustuksella. Iikka myös käsitteli ja animoi sarjan alkutunnuksen ja teki sarjan lopullisen värimäärittelyn.
Kävin läpi kaiken kuvatun materiaalin ja pidin huolta, että se on tasapainossa. Sarjaan luotiin Teemun toiveen mukaan melko vähävärinen ja kylmäsävyinen nordic noir -ilme.
Iikka Kinnunen, värimäärittelijä
Riku Paaso teki sarjan kartta-animaatioita pieteetillä kaksi vuotta. Kartoista haluttiin historiallisesti mahdollisimman tarkkoja, ja yhteensä animaatioita tuli sarjaan noin sata. Jokaisesta tehtiin useampi versio, jotta lopputuloksessa kaikki faktat oli tarkistettu asiantuntijoita myöten ja saatu 100% varmasti oikein. Tästä voi hahmottaa, kuinka iso työ Rikulla on karttojen kanssa ollut. Lopputulokseen karttavirtuoosi on itsekin tyytyväinen.
Mielestäni saimme aikaan todella mielenkiintoisen, tyylikkään ja informatiivisen kokonaisuuden, josta voi olla ylpeä! Tuntuu hienolta olla osana näin suurta ja tärkeää projektia.
Riku Paaso, animoija
Pääkuvaajat linjasivat kameroihin tarttuvan kuvan
Sarjalla oli kaksi pääkuvaajaa, Eemeli Hepola ja Mika Hirvonen, jotka vastasivat tuottajien kanssa visuaalisesta ilmeestä. He siis huolehtivat siitä, että kameralle tarttuu sen näköistä tavaraa kuin on suunniteltukin. Koronan vuoksi myös ulkopuolisia kuvaajia oli pakko käyttää, koska esimerkiksi asiantuntijahaastatteluja kuvattiin useissa eri maissa. Eemeli ja Mika tekivät konkreettiset esitykset visuaalisesta ilmeestä, jotta muut kuvaajat osasivat rakentaa juuri oikeanlaiset studio-olosuhteet sekä valita kameroistaan oikeat resoluutiot ja asetukset. Kuvaamista suunniteltiin niin, että kenttätutkimusten ja studiossa kuvattujen materiaalien visuaalisuus olisi yhtenäinen. Ulkokuvaukset tehtiin pääasiassa pilvisinä päivinä, jotta saatiin oikeanlainen tunnelma.
Sarjasta haluttiin tehdä enemmän dokumenttielokuvan näköinen, kuin vaikkapa tosi-tv:n tyylinen. Minulle oli tärkeää, että sarja näyttää kokonaisuudelta, ja siinä onnistuimme mielestäni hyvin.
Eemeli Hepola, pääkuvaaja
Mika Hirvosen työnkuvaan kuului kenttätutkimusten ja lokaatiokuvauksien tyylin suunnittelu ja toteutus. Kenttätutkimusten kuvaamisessa erityistä Mikan mielestä oli se, kun jo ennestään tutuista alueista paljastui uusia historiallisia asioita. Hän yllättyi esimerkiksi Norjan vankileirien olemassaolosta ja siitä, mitä kaikkea saksalaiset aikoinaan rakensivat Norjaan.
Jälkityöporukka teki todella vaikuttavaa työtä arkistomateriaalin kanssa. Maastossa kulutetut päivät eivät menneet hukkaan, vaikka vain murto-osaa kuvatusta materiaalista käytettiin ohjelmassa.
Mika Hirvonen, pääkuvaaja
NTRNZ:n Miika Ylitalo oli mukana kuvaustiimissä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tehdyissä kenttäkuvauksissa. Miika osallistui myös leikkaamiseen Anteron ja Villen apuna ja kasasi arkistomateriaaleja ja asiantuntijahaastatteluja projekteihin.
Lokaatiokuvauksista jäi ehkä eniten mieleen, miten paljon siellä maastossa on sotaan liittyvää roinaa edelleen. Opin myös, minkälaista elämä oli sodan aikaan ja mitä missäkin on tapahtunut.
Miika Ylitalo, kuvaaja ja leikkaaja
Työ on tehty, kun jälkityö on tehty
Juha Simolan ansiota on se, että sarjan äänimaailma on niin yhtenäinen. Äänen jälkikäsittelijänä hän huolehti siitä, että musiikit, spiikit, puhe ja ääniefektit ovat koko tunnin jakson ajan selkeät ja sopivalla tasolla toisiinsa nähden. Käytössä Juhalla oli ääniklipit, jotka kuvaajat olivat eri kuvaustilanteissa äänittäneet. Haasteena äänen jälkityöstössä on se, että eri puhujat puhuvat eri voimakkuudella ja eri kuvaajat äänittävät eri tasoilla. Materiaalit piti käydä läpi lause kerrallaan.
Lokaatiokuvauksissa ryysätään metsässä ja mikrofoni saattaa mennä vaikkapa takin alle. Studiohaastatteluissa saattoi kuulua ilmanvaihdon huminaa. Tiedän, että sain kaivettua materiaaleista sen, mitä pitikin, eli olen tyytyväinen lopputulokseen.
Juha Simola, äänen jälkikäsittelijä
Maiju Degerman oli jälkityövaiheessa iso apu monella saralla. Maijun suurin vastuualue oli arkistofilmien hinta-arvioiden laskeminen ja materiaalien ostaminen. Kun arkistofilmien master-tiedostot saatiin haltuun, Maijun tehtävänä oli päivittää ne paikalleen jaksoihin.
Lisäksi päivitin jaksoihin Iikan tekemiä kuva-animaatioita, Rikun tekemiä karttoja, Peter Franzénin voiceoverit sekä kaikkia tekstigrafiikoita. Käytännössä siinä vaiheessa, kun jaksot alkoivat olla valmiina Villen ja Anteron osalta, ne siirtyivät minulle.
Maiju Degerman, leikkaaja
Henri Sorsa latasi materiaalia ja järjesteli klippejä siten, että niitä oli helpompi alkaa leikkaamaan, eli toisin sanoen loggasi kuvattua materiaalia, muun pienen homman ohessa.
Mielestäni lopputuloksesta tuli näyttävä ja jopa parempi kuin osasin odottaa. Oli hienoa olla mukana tekemässä näin merkityksellistä sarjaa ja työskennellä mahtavien ihmisten kanssa.
Henri Sorsa, leikkaaja
Ahkerat arkistotoimittajat kameran edessä ja kulisseissa
Sarjan arkistotoimittajina toimivat Forgotten fronts -projektistaan tutut ja kameran edessäkin parissa jaksossa esiintyvät Emil Kastehelmi ja Aleksi Rikkinen. Sarjassa kuvattiin Emilin ja Aleksin kenttätutkimuksia Sturmbockissa ja Ropi-tunturilla. Sarjan kautta kaksikon pitkän linjan tutkimustyö saatiin laajemman yleisön nähtäville. Tuotannon puolella Aleksi etsi sarjaan sopivia arkistokuvia, Emilin vastuulla olivat arkistofilmit. Koska miehet ovat itse olleet materiaalia etsimässä, heillä ei Vaiettujen arktisten sotien suhteen ole ollut mitään valitettavaa dokumentin arkistomateriaaleista tai niihin liittyvistä faktoista.
Oli kiinnostavaa päästä soveltamaan omaa sotahistoriallista asiantuntemusta ja visuaalista ymmärrystä arkistofilmien etsimiseen. Yleisesti ottaen pidän Vaietut arktiset sodat -sarjaa parhaana sotahistoriallisena dokumenttisarjana pitkään aikaan.
Emil Kastehelmi, arkistotoimittaja
Kuva: Mika Hirvonen
Aleksi oli myös apuna laatimassa karttoja: hänen tehtävänään oli varmistaa, että ne olivat historiallisesti totuudenmukaisia tilastoineen ja hyökkäyssuuntineen. Kuten Emil, myös Aleksi iloitsee siitä, että sarja on historian tutkimuksen näkökulmasta uskottava.
Tämä sarja on tehty historioitsijoita kuunnellen. Arkistokuville oli korkeat standardit: lopputulokseen ei ole valittu kuvia viihdearvon perusteella. Olen ylpeä lopputuloksesta ja omasta kontribuutiostani tässä projektissa.
Aleksi Rikkinen, arkistotoimittaja
